ETS:N SEITSEMÄNKYMMENTÄ VUOTTA

 

Elintarviketieteiden Seura r.y. (ETS, Finnish Society of Food Science and Technology) perustettiin vuonna 1947 Elintarviketutkijain Seuraksi. Seuran nimi muutettiin Elintarviketieteiden Seura ry:ksi vuoden 1992 vuosikokouksessa, ja nimenmuutos rekisteröitiin kesäkuussa 1993.

 

Varhaisimmassa vaiheessa seuran päämääränä oli elintarvikealan metodiikan kehittäminen ja asiantuntijalausuntojen antaminen alan lainsäädäntö- ja valvontakysymyksissä. Seuran murrosikä oli ristiriitoja täynnä. Ajan ja asioitten muuttuessa seurakin on muuttunut ja kehittynyt.

 

Tänä päivänä seura on elintarvikealan ammattilaisten yhdysside ja edistää elintarvikealan tutkimustiedon monipuolista soveltamista käytäntöön. Seurassa toimii viisi teemajaostoa, yksi aluejaosto ja yksi alueseura.

Teemajaostot ovat Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto (ATJ), Elintarvikeanalytiikan jaosto (EAJ), Elintarvikehygienian jaosto (EHJ), Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto (ETMJ) ja Prosessitekninen jaosto (PTJ). Aluejaosto on ravitsemuspainotteinen Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto (IPSJ) ja alueseura Turun Elintarviketutkijain Seura ry (TETS).

 

Näkyvimpiä toimintoja ovat seminaarit, ekskursiot ja kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä ammatti- ja tiedelehti Kehittyvä Elintarvike. Lehteä tilataan myös ilman seuran jäsenyyttä. Vuosittain emoseura, ATJ ja TETS myöntävät stipendejä ansiokkaista opinnäytetöistä.

 

Jäseniksi seuraan liittyi perustamishetkellä 19 henkilöä, pääasiassa kemistejä. Nyt jäsenkunnassa on ammattilaisia ja opiskelijoita kaikilta eri elintarvikealan sektoreilta: eläinlääkäreistä teknologeihin ja ravitsemuksen ammattilaisiin, kemisteistä biologeihin ja ekonomisteihin koko elintarvikeketjusta.

 

Jäseniä on ollut parhaimmillaan lähes 1 200, mutta suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle jäsenmäärä putosi alle tuhannen vuoden 2016 alkupuolella. Aktiivisen jäsenkampanjoinnin myötä jäsenmäärä on lähtenyt hyvään kasvuun: nyt jäseniä on noin tuhat. Lisäksi kannattajajäseniä on yli 30.

 

Seura juhlii 70-vuotista taivaltaan vuonna 2017. Seuran vaiheista on kirjoitettu useaan otteeseen vuosien kuluessa. MMM Heikki Korhonen kertoi seuran alkutaipaleesta 25-vuotisjuhlajulkaisussa. FM Carl-Gustaf Spåren kirjoittama ensimmäinen historiikki julkaistiin vuosien 1978 ja 1982 jäsenmatrikkeleissa. Professori Rakel Kurkela täydensi historiikkia vuoden 1987 jäsenmatrikkeliin käymällä läpi kaikki 40 toimintakertomusta ja kertoi seuran neljästä vuosikymmenestä.

 

Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 4/97 MMM Päivikki Savola puolestaan kirjoitti 50-vuotishistoriikin lainaten edellä mainittuja julkaisuja ja täydentäen sitä eräiden alkutaipaleiden vaikuttajajäsenten muistikuvilla. Vuonna 2001 julkaistuun ETT Suvi Ryynäsen toimittamaan seuran matrikkeliin Ryynänen kokosi historiikin Savolan kirjoituksen pohjalta lisäten viimeisimmät vuodet.

 

Vuoden 2007 Kehittyvä Elintarvike -lehden kussakin numerossa esiteltiin yksi vuosikymmenen pohjautuen edellä mainittuihin lähteisiin ja täydentäen alan vaikuttajien haastatteluilla sekä nykyhetken tiedoilla. Samana vuonna seura julkaisi viimeisimmän jäsenmatrikkelin, jonka toimittivat TkT Raija Ahvenainen-Rantala ja toimituspäällikkö Pirjo Huhtakangas. Matrikkelissa on koottu yhteen tärkeimpiä tietoja seurasta, lehdestä ja jaostoista.

 

Kehittyvä Elintarvike-lehden 5/17 liitteenä julkaistaan 70-vuotisjuhlajulkaisu, jossa on muun muassa analysoiva yhteenveto seuran 70-vuotistaipaleesta sekä jäsenten ja seurassa toimineiden luottamushenkilöiden haastatteluja.

 

Seuraavassa Raija Ahvenainen-Rantala on kerännyt yhteen ja jäsentänyt seuran vuosikymmenet ja kirjoittanut kahden viimeisimmän vuosikymmenen lyhyet esittelyt.

 

 

Ensimmäinen vuosikymmenen:

LAINSÄÄDÄNNÖN KEHITTYMINEN VAUHDITTI SEURAN ALKUUN

 

Elintarvikealan kysymyksiä käsittelevän seuran perustamisesta keskusteltiin moneen otteeseen jo 1930- ja 1940-luvuilla. Sodan päättymisen jälkeen seuran tarpeellisuus lisääntyi, koska työn alla oli vuonna 1941 säädetyn elintarvikelain voimaansaattamiselle välttämätön elintarvikkeiden valmistuksen ja kaupan valvontaa koskeva elintarvikeasetus. Tosin se valmistui vasta vuonna 1952.

 

Sittemmin kunniajäseneksi valittu seuran kolmas puheenjohtaja, OTK:n laboratorion johtaja, fil. maist. Väinö I. Salminen on muistellut: "Keskustelu seuran tarpeellisuudesta käytiin hotelli Clara Larssonissa Birger Jarl -kadun varrella Metodiikkakomitean perustamisen aikoihin syyskuussa 1947. Meitä asui siellä kolme miestä dubletissa (prof. Jyry) Tikka, (fil. maist. Einar A. O.) Nordenswan ja minä".

 

Miehet olivat perustamassa pohjoismaista elintarvikkeiden metodiikkakomiteaa, mutta eivät oikein tienneet, oliko heitä kukaan siihen valtuuttanut, toisin sanoen mikä oli heidän juridinen asemansa. He arvelivat elintarvikealan seuran perustamisen ratkaisevan tämän ongelman ja varmistavan metodiikkakomitean työn jatkuvuuden elintarvikealan monen muun yhteisen asian ohessa.

 

"Sääntöjä uudelle seuralle laatimaan kokoontui joskus lokakuun lopulla tai marraskuun alkupuolella Harakkaan (ins.ev. Aulis) Havulinnan luo (prof. Niilo J.) Toivonen, Tikka, Nordenswan ja minä. Työn teki varsinaisesti Havulinna. Ehdotus monistettiin OTK:ssa ja lähetettiin perustajiksi tulevien arvosteltavaksi."

 

Vauhtiin marraskuun pimeillä

Elintarviketutkijain Seura ry. perustettiin 26.11.1947 VTT:llä. Jäseniksi liittyi 19 henkilöä. Seura rekisteröitiin 11.11.1948. Ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi tuli TKK:n prof. Tikka, sihteeriksi ins. Willberg, varapuheenjohtajaksi fil. tri. K. Pajari, taloudenhoitajaksi fil. maist. Väinö I. Salminen sekä jäseniksi fil. tri V.P. Hirsjärvi, ins. P. Kontio, fil. tri. P. Roine, lääkintöneuvos H. Sarkko ja prof. A. Vartiainen.

 

Väinö I. Salminen on vielä muistellut, että "ennen perustavaa kokousta oudosteltiin seuralle ehdotettua nimeä, jossa oltiin näkevinään jotain muodotonta. Mutta parempaa ei pystytty löytämään". Nimikysymys askarrutti useaa hallitusta tämän jälkeenkin.

 

Seuran perustamiseen liittyi se ristiriita, että muutama vuosi aiemmin oli A.I. Virtasen aloitteesta perustettu "bio-bio-seura" (Societas Biochemica, Biophysica et microbiologica Fenniae r.y.), ja syntyaikoihin tuli tietysti kysymys uuden seuran tarpeellisuudesta.

 

Ensimmäiset elintarviketutkijat olivat pääasiassa kemistejä, joiden elintarvikekoulutus, mikäli sitä oli, oli kunniakkaasta AIV:n koulusta. Eniten ponnisteluja alkuvuosina hallitukselle aiheutti seuran talouden turvaaminen. Pian kuitenkin oivallettiin perustaa kannattajajäsenmenetelmä vakiinnuttamaan seuran taloutta. Kannattajajäseniä olikin 1950-luvun alkupuoliskolla 13 elintarvikekaupan ja -teollisuuden yritystä.

 

Juomavesikysymykset päällimmäisenä

Ensimmäisen kymmenen vuoden (1947–1956) aikana seuran varsinainen toiminta suuntautui juomavesikysymykseen, joka oli antanut lopullisen sysäyksen seuran perustamiseenkin. Seuran hallitus ja sen asettama työvaliokunta tekivät vesikysymyksestä esityksiä eri viranomaisille, antoivat lausuntoja ja työstivät juoma- ja talousvesien menetelmäjulkaisua, joka valmistui 1955. Sadan kappaleen monistepainos ei riittänyt, vaan siitä piti pian ottaa uusintapainos. Leimaa-antavaa oli vuosittainen osallistuminen metodiikkakomitean kokouksiin.

 

Hallituksen toiminta suuntautui lähinnä yhteiskuntaan eikä jäsenistöön. Seuran jäsenkunta lisääntyikin vain keskimäärin 6 hengellä vuodessa ensimmäisenä kymmenvuotiskautena. Seuran kokouksiin osallistuttiin aktiivisesti ja päinvastoin kuin nykyään, hallituksesta eroavat jäsenet jouduttiin arpomaan.

 

Vuosi- ja syyskokouksissa kuultiin yleensä selostuksia kansainvälisistä kongresseista ja luonnollisesti metodiikkakomitean kokouksista sekä yksi tai kaksi ajankohtaista alustusta. Toiminnan painopisteistä kertovat myös tulo- ja menolaskelmat: esim. 45 607 markan budjetista vuonna 1949 peräti 32 000 markkaa meni kansainvälisten suhteiden ylläpitoon. Nykyään suurimman osan budjetista lohkaisee Kehittyvä Elintarvike -lehti, joka kattaa menonsa ilmoitustuloilla, lehtitilausmaksuilla ja jäsenmaksuilla.

 

Toinen vuosikymmen:

MURROSIKÄ TOI UUTTA TULLESSAAN

 

Seuran toisella vuosikymmenellä Turkuun perustettiin vuonna 1957 Turun Elintarviketutkijain Seura ry, ja se rekisteröitiin toukokuussa 1960. ”Pysyvä” vesijaosto perustettiin vuonna 1958.

 

Lehtiasia tuli ensimmäisen kerran esiin vuonna 1960, kun Livsmedelsteknik tiedusteli seuralta mielipidettä yhteispohjoismaisen elintarvikealan aikakauslehden perustamisesta. Hallitus kannatti hanketta, mutta asia hautautui toistaiseksi.

 

Samana vuonna seura osallistui ensimmäistä kertaa Kemian Päivien järjestelyihin, ja vuonna 1963 seura ryhtyi yhteistyössä Kemian Päivien järjestäjien kanssa järjestämään vuotuista elintarvikesymposiumia. Vuonna 1966 seura julkaisi Elintarvikkeiden mikrobiologian laboratorio-oppaan. Päätoimittajana oli FM Antti Ahlbäck ja toimittajina MMT Jorma Laine, Helge Gyllenberg ja Seppo Niemelä.

 

Vesijaosto laajensi toimenkuvaa

Erityisen vesijaoston perustaminen oli ilmeisen onnea tuovaa. Se antoi tilaa muille sekä jäseniä että teollisuutta kiinnostaville ajankohtaisille kysymyksille. Seuran pohdittavaksi tulivat elintarvikevalvontaan, lisäaineisiin ynnä muihin elintarvikelain sovelluksiin liittyvät ongelmat. Hiljalleen alettiin keskustella myös ravitsemuksellisista näkökohdista.

 

Seura antoikin useita asiantuntijalausuntoja lainsäädäntöön ja elintarvikevalvontaan liittyvissä asioissa 50-luvun lopussa. Lisäksi ETS kirjelmöi eri säätiöille ja rahastoille elintarviketutkimuksen ottamisesta tasapuolisesti huomioon tutkimusapurahoja jaettaessa.

 

Kemian Päivien Elintarvikepäivän perustamisessa FM Antti Ahlbäckillä oli keskeinen rooli.

"Silloin oli kuppikuntia ja helsinkiläiset alan vaikuttajat olivat eri leireissä. Elintarvikekentässä oli tuolloin barrikadeja korkeakoulutaustasta riippuen. Minun oli hyvä liikkua siinä kentässä pelaamattomalla kortilla, koska olin Åbo Academiin kasvatti ja pidin aina kiinni kemian tärkeydestä".

Tätä taustaa vasten Antti Ahlbäckillä oli kanava viedä Elintarviketutkijain asiaa ja Kemistiliiton edustajana myötävaikuttaa Elintarvikepäivän syntyyn.

 

Seuran varsinaisten jäsenten lukumäärä lisääntyi tällä vuosikymmenellä voimakkaasti - keskimäärin 16 henkilöllä vuosittain ‒ päinvastoin kuin kannattajajäsenten, joiden lukumäärä oli vähimmillään viisi vuonna 1966.

 

Ristivetoa jäsenkysymyksissä

Jäsenmäärän kasvuun vaikutti ehkä toiminnan monipuolistuminen, mutta myös jäsenkysymys. Polttava aihe tuolloin oli, ketkä saavat liittyä seuran jäseniksi ja toimia johtokunnassa. Seuranhan olivat perustaneet kemistit, ja ainakin vaikutusvaltainen osa heistä halusi pitää Elintarviketutkijain seuran kemistien seurana. Vuosikokoukset vetivät tuolloin väkeä, sillä eri intressipiirit halusivat saada edustajiaan hallitukseen. Myös Kemistiliitto sekaantui vahvasti asiaan.

 

VTT:n tuolloinen johtaja prof. Olavi Nikkilä koettiin keulahahmona kapea-alaisessa katsonnassa. Muutos alkoi tapahtua FM Tapio Salon puheenjohtajuuskaudella vuonna 1964.

 

"Minä ymmärsin sen niin, että maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta tuli maitotalouspuolen ihmisiä ja viljateknikoita, jotka olivat selviä elintarvikeihmisiä. Koin, ettei voi jatkua niin, että vain yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun kemistit olisivat se elintarvikekemia. Ja sitten aikoinaan lähinnä Pekka Koivistoisen kanssa viritettiin keskustelua keskenämme ja laajennettiin se käsittämään koko elintarviketaloutta. Pekka Koivistoinenhan vei sitten paljon myöhemmin asiat niin, että Viikkiin tuli Aatto Prihti elintarvike-ekonomiaan. Näissä jäsenasioiden merkeissä seurassa oli aina semmoista pientä suukopua, jota ei voi sanoa riidaksi".

 

Fil.tri Taina Kuusen elämään jäänyt sanonta eräässä sääntökeskustelussa oli: "Ei tänne kaikkia torikauppiaita voida ottaa!"

 

Seura sai uudet säännöt

Saloa seurannut prof. Fritz P. Niinivaara toimi seuran puheenjohtajana kaksi kautta. Myös hän koki kielteisenä tendenssin, jossa seura valitsi jäsenet ja pyrki hillitsemään laajentumistaan. Ongelman poistamiseksi perustettiin sääntökomitea. Jäsenkysymys ratkesi, kun vuonna 1966 seuralle hyväksyttiin uudet säännöt, jotka rekisteröitiin 1967.

 

Yhtenä vaikuttimena ristiriitoihin Niinivaara piti sitä seikkaa, että tuossa vaiheessa Suomesta puuttui elintarviketeknologian professuuri. Eri tahot pyrkivät vaikuttamaan siihen, että virka perustettaisiin itseä lähellä olevaan laitokseen, jolloin myös olisi ollut mahdollisuus tulla valituksi virkaan.

 

Valtataistelua ja hyödyntavoittelua

Todellisuudessa ETS:ää käytettiin 1960-luvulla eri tutkimuslaitosten valtataistelun ja jopa henkilökohtaisen hyödyntavoittelun välineenä. ETS:llä oli ja on edustus Elintarviketeollisuusliittoa lähellä olevan Elintarvikkeiden Tutkimussäätiön johtokunnassa. Samoin liitolla oli Tutkimus- ja koulutustoimikunta.

 

Sekä Tutkimussäätiön että Tutkimus- ja koulutustoimikunnan jäsenyydet olivat haluttuja, sillä kummankin kautta pääsi vaikuttamaan, miten teollisuuden tutkimusmäärärahoja kanavoitiin eri korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille. Tapio Salo ja Antti Ahlbäck muistelevat pystyneensä vaikuttamaan Tutkimussäätiön jakamien tutkimusapurahojen suuntaan, ja myös monipuolistamaan sitä.

 

 

Kolmas vuosikymmen:

TOIMINTA MONIPUOLISTUU

 

Seuran täyttäessä 20 vuotta puheenjohtajana oli TkT Matti Linko. Hän kirjoittaa v. 1967 toimintakertomuksessa ajattomasti: "Seuran tarkoituksena 20 vuotta sitten oli lähinnä yhteydenpidon hoitaminen Pohjoismaiseen Elintarvikkeiden Metodiikkakomiteaan. Tarkoitusperät kuitenkin vaihtuvat nopeasti, ja seurasta tuli jäsentensä tieteellinen yhdistys, jossa esitelmät, retkeilyt ja julkaisutoiminta ovat nykyisin vallitsevina pääpiirteinä.

 

Uusitut säännöt ohjaavat entistä vankemmin tulevaa toimintaa tähän suuntaan samalla suurentaen jäsenpiirin mahdollisuuksia. Vireillä oleva ulkomaisten yhteyksien laajeneminen puolestaan avartaa näkymiä ja välittänee osaltaan ulkomailla saavutettua tietoutta seuran toimintapiiriin kuuluvilla alueilla. Seuran tulevaisuudennäkymät ovat siis varsin myönteiset".

 

Kasvun aikaa

Seuran alkutaivalta hiertänyt jäsenasia saatiin pois päiväjärjestyksestä, kun uudet säännöt rekisteröitiin 21.2.1967. Merkittävää kaudella oli se, että Suomi pääsi suurten joukkoon elintarvikealalla seuran liittyessä International Union of Food Science and Technology´iin (IUFoST) vuonna 1970 samoin kuin Institute of Food Technologists´iin (IFT).

 

Neljännesvuosisataansa seura juhli vuonna 1972 muun muassa perustamalla Elintarviketutkijain Seuran 25-vuotisjuhlarahaston, joka on siitä lähtien jakanut tunnustuspalkintoja. Rahasto perustettiin Elintarviketeollisuusliiton lahjoituksen avulla. Neljännesvuosisadan kunniaksi tehtiin myös juhlajulkaisu, jossa oli MMK Heikki Korhosen tekemä yhteenveto seuran toimista vuoteen 1972 asti.

 

Seuran kolmas vuosikymmen oli kasvun aikaa. Kannattajajäsentenkin määrä kääntyi nousuun pohjalukemista. Vuosikymmenen alussa oli viisi ja lopussa jo peräti 25 kannattajajäsentä. Varsinaisten jäsenten määrä lisääntyi keskimäärin 27:llä vuodessa. Vuonna 1974 hyväksyttiin sääntömuutos, joka hyväksyi opiskelijoiden liittymisen nuoriksi jäseniksi.

 

Sääntömuutosasiana otettiin esille myös seuran nimi, joka pyrittiin saamaan kattavammaksi ja paremmin vastaamaan alan kansainvälistä käytäntöä (elintarviketieteen ja teknologian seura ETS). Jäsenkunnan mielipiteet nimikysymyksessä jakaantuivat kuitenkin yllättävästi: teknologit vastustivat teknologiaa nimessä, kun tutkijat sitä esittivät. Niinpä nimenmuutos ei onnistunut.

 

Vuonna 1972 oli esillä elintarvikeseurojen liiton perustaminen, jota puheenjohtaja MMT Kari Salminen valmisteli. Asiaa koskien pidettiin ylimääräinen yleiskokous, jossa päätettiin liittyä liittoon perustajajäsenenä. Asia kuitenkin hautautui toimintavuoden aikana eräiden muiden seurojen kannan muututtua asialle kielteiseksi.

 

Elintarviketeollisuusliiton Tutkimus- ja koulutustoimikuntaan oli perustettu tutkimusjohtajan toimi, jonka ensimmäinen haltija oli Kari Salminen. Hän pystyi tehtävässään edesauttamaan paljon seuran toimintaa mm. seminaarien järjestelyssä.

 

Seura edelläkävijänä

Esille tulleista uusista aiheista mainittakoon elintarvikkeiden laatukysymykset, erityisesti aistein havaittava laatu. Elintarvikkeiden aistinvaraisesta arvioinnista järjestettiinkin Viikissä vuonna 1968 symposiumi, jossa luennoitsijoina oli kolme kuulua, alansa kansainvälistä terävintä huippua olevaa tutkijaa: Rose Marie Pangborn, Angela Little ja Alina Szczesniak. Osanottajia oli 200, mikä on valtava määrä, kun järjestävän seuran jäsenmäärä tuolloin oli 250.

 

Kiinnostus asiaan oli niin suuri, että yleisön pyynnöstä järjestettiin toinen seminaari, jossa oli mukana alan eurooppalainen kärki, Nina Pikielna Varsovasta. Seura julkaisi lisäksi vuonna 1972 alan sanaston. Tässä seura oli yli kymmenen vuotta muita Euroopan maita edellä. Muut heräsivät asiaan vasta 1980-luvun lopulla.

 

Lehden perustamista pohdittiin

Elintarviketekniikka-lehden perustaminen oli esillä vuonna 1974. Seuran johtokunnan jäsen FM Carl-Gustaf Spåre kertoo:

 

"Seuraan oli otettu yhteyttä Livsmedelsteknikin taholta ja esillä oli kaksi vaihtoehtoa ‒ joko Livsmedelsteknikiin tulisi ruotsin kielellä enemmän materiaalia Suomesta tai Suomeen tuleviin lehtiin laitettaisiin suomenkielinen liite. Asian valmistelu jäi, kun selvisi, miten vähän Livsmedelsteknikiä yleensä tilattiin Suomeen. Johdollani koottiin komitea, jossa ETS:n lisäksi olivat edustettuina ainakin Pakkausyhdistyksen elintarvikejaos ja Elintarvikehygieenikkojen yhdistys. Tarkoitus oli perustaa em. seurojen kesken osakeyhtiö lehden julkaisemista varten, ja johon alkupääoma saataisiin seurojen 2500 mk:n panostuksen lisäksi ETL:ltä, jonka osuus olisi muistaakseni ollut noin 10.000 mk. Tällä rahalla olisi saatu kustannettua alun 2−3 numeroa ja sitten nähty, miten hanke kannattaa, mutta Elintarviketeollisuusliiton Tutkimus- ja koulutustoimikunnalta ei tullut rahoitusta."

 

FM Tapio Salo kertoo olleensa mukana tässä päätöksessä peläten, että seuran rahkeet eivät riittäisi lehden kustantamiseen.

 

Neljäs vuosikymmen:

KASVUN AIKAA

 

Neljännellä vuosikymmenellä seuran jäsenmäärä liki kaksinkertaistui ja nousi tuhanteen, kannattajajäsenmäärän ollessa 28. Elintarvikepäivät menestyivät ja niihin osallistuttiin runsaasti. Vuoden 1977 kevätretki tehtiin Tallinnaan. Vuosina 1976 ja 1977 seuran puheenjohtajana toimi FM Carl-Gustaf Spåre, silloisen Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiön tutkimusjohtaja.

 

Sisäpiiritunnelmaa

Tuohon aikaan seuran toiminnassa oli paljon myös sosiaalista virettä. "Ajatuksena oli, että tiettynä päivänä kuukaudessa kokoonnuttaisiin tiettyyn kapakkaan täysin epävirallisesti, mutta tämä ei virinnyt laajemmin. Sen sijaan seurassa toimi täysin epävirallinen kylkiäinen, ystäväpiiri, jonkinlainen salaseura, joka kokoontui silloin tällöin ja johon parhaimmillaan kuului noin 15 henkilöä", muistelee Spåre ´Rattoremmiä´ tervehtien.

Jäsenkysymys oli edelleen akuutti Carl-Gustav Spåren kaudella. "Seurahan alkoi akateemisten tutkijain seurana ja vasta myöhemmin siihen ´pääsi´ myös teollisuuden piirissä olevia jäseniä. Tätähän pidettiin aivan hyvänä asiana kaudellani ja keskusteltiin paljon siitä, pitäisikö seuran nimeäkin muuttaa. Asia sai kannatusta, mutta kun ei keksitty mitään hyvää nimeä, niin se ei tullut sitten päätökseen", toteaa Spåre.

 

Toiminta laajenee kahteen jaostoon

Toiminnan tehostamiseksi ja kehittämiseksi syntyi kaksi uutta jaostoa, Aistinvaraisen tutkimuksen jaosto (ATJ) vuonna 1984 ja elintarvikehygienian jaosto (EHJ) vuonna 1986. Jaostojen syntymiselle oli ensiarvoista, että perustamassa oli yksi keskeinen henkilö. ATJ:ssa hän oli ETT Hely Tuorila ja EHJ:ssa FT Seppo Lindroth. Vuonna 1985 alkoi uusi toimintamuoto, teemaillat rajatuista ajankohtaisista aiheista.

 

Seuran täyttäessä 40 vuotta juhlia vietettiin Tieteellisten Seurain talolla (Säätytalo) 140 vieraan voimin. Professori Pekka Koivistoinen piti juhlaesitelmän aiheesta "Suomalaisen elintarviketutkimuksen tila ja tulevaisuus".

 

Professori Rakel Kurkela esitteli seuran historiaa kirjoittamansa historiikin pohjalta. Historiikin lopussa hän kirjoittaa: "On kaksi kysymystä, joiden kanssa seura voi työllistää itsensä edelleenkin, nimikysymys ja kysymys elintarvikealan suomenkielisestä julkaisusta". Näihin kysymyksiin seuran seuraava vuosikymmen antoi vastauksen.

 

Viides vuosikymmen:

LEHTI SYNTYI VIIMEIN

 

Viides vuosikymmen käynnistyi uuden logon voimin, joka otettiin käyttöön vuonna 1987. Teemailtoja pidettiin aktiivisesti 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Niitä järjestivät sekä emoseura että jaostot. Aiheet keskittyivät ennen kaikkea elintarvikehygienian ja aistinvaraisen laadunvalvonnan kysymyksiin, mutta myös ETA- ja EY-jäsenyyteen.

 

Vuonna 1990 seura teki ekskursion Englantiin, ja samana vuonna se sai kaipaamansa jäsenlehden. Kehittyvä Elintarvike ilmestyi seuraavat kahdeksan vuotta viisi kertaa vuodessa. Ratkaiseva merkitys lehden synnylle ja jaloilleen nousemiselle oli tuolloin puheenjohtajina toimineilla DI Aimo Jussilalla ja MMM Pekka Jokimiehellä sekä ensimmäisellä päätoimittajalla ja toimitussihteerillä Sirpa Sarlio-Lähteenkorvalla. Sarlio-Lähteenkorva polkaisi lehden käyntiin työn ja opiskelun ohella.

 

Lehden perustamisen mahdollisti Elintarviketeollisuusliiton myöntämä perustamislaina, joka maksettiin takaisin jo lehden ensimmäisinä vuosina. Alussa lehdellä oli vaikeitakin aikoja, mutta jäsenmaksun nostamisella 120 markasta 150 markkaan vuonna 1994 seura selvisi vaikeuksista. Usko lehden tarpeellisuuteen elintarvikealalla oli kuitenkin kova. Toimituskunnan kokoukset olivat pioneerihenkisiä ja innostavia. Lehden eteen työtä tehneet uhrasivat omaa aikaansa. Lehteä haluttiin kehittää koko ajan eteenpäin.

 

Lehden talous parani edelleen, kun ilmoitusmyyntipalveluja alettiin ostaa ulkopuoliselta ilmoitusmyyntitoimistolta. Vuoteen 1995 asti sivumäärä vaihteli välillä 24–32. Vuonna 1995 alkoi jo näkyä merkkejä siitä, että pahin lamakausi koko Suomen taloudessa oli hellittämässä, ja niinpä vuoden 1995 kaksi numeroa olivat peräti 40-sivuisia.

 

Seura sai myös useita hallituksia puhuttaneen nimikysymyksen järjestykseen, kun seuran nimi muutettiin Elintarviketieteiden Seuraksi vuosikokouksessa 17.2.1992 ja nimenmuutos rekisteröitiin 8.6.1993. Seuraa ainakin sisäisesti puhuttanut asia oli, kun ETS jätettiin kömmähdysten vuoksi pois Kemian Päivien järjestelyistä vuonna 1996 ja vastaavasti vuonna 1997 seura jättäytyi niistä vapaaehtoisesti 50-vuotisjuhlan järjestelyjen vuoksi.

 

Kuudes vuosikymmen:

ETS KEHITTYI ELINTARVIKEALAN OSAAJIEN YHDYSSITEEKSI

 

Uusi vuosikymmen käynnistyi 50-vuotisjuhlilla 4. lokakuuta 1997. Juhlat olivat varsinainen yleisömenestys; Helsingin Kaapelitehtaalla pidetyille juhlille odotettiin noin 200 vierasta, mutta heitä tulikin lähes 300. Juhliin osallistui myös pohjoismaisten sisarseurojen edustajia.

 

Juhlien yhteydessä seura nimitti viisi uutta kunniajäsentä: FM Antti Ahlbäck, FM Tapio Salo, FM Carl-Gustav Spåre, TkT Rakel Kurkela ja MMT Kari Salminen. Lisäksi professori Fritz Niinivaara nimitettiin seuran historian ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi.

 

Vuoden 1997 aikana sääntöihin tehtiin joitakin muutoksia ja alkuaikojen tiukasta jäsenpolitiikasta siirryttiin vielä liberaalimmiksi: tästä lähtien seuran jäseneksi on voitu hyväksyä myös ammattikorkeakoulujen elintarvikealan opiskelijat ja sieltä valmistuneet alan ammattilaiset. Edelleen jäseneksi liittymisen sääntöjä löysennettiin muutamaa vuotta myöhemmin. Jäsenehdokas ei tarvitse enää kahta suosittelijaa. Seuran hallituksen hyväksyntä riittää. Nämä muutokset lisäsivät jäseneksi hakevien määrää, ja parhaimmillaan seurassa on ollut lähes 1200 jäsentä.

 

Seuran kotisivut oli avattu jo 1990-luvun puolivälissä, mutta vuonna 1998 ne siirrettiin helposti muistettavaan osoitteeseen www.ets.fi, joskin Telehallitus ei ensiyrittämällä myöntänyt ets-lyhennyksen käyttöoikeutta.

 

Seuran näkyvyyttä parannettiin mm. pitämällä tietoiskuja ELKO-messuilla vuosina 2003 ja 2004 ja osallistumalla alan eri tilaisuuksiin. Seurasta tehtiin myös esite.

 

Vuoden 2000 aikana ilmestyi matrikkeli. Aikaisempi jäsenluettelo olikin usean vuoden takaa. Edellisen kerran se oli julkaistu näin laajana 1980-luvun puolivälissä. Matrikkeli päivitettiin vuoden 2006 aikana ja uusi matrikkeli jaettiin jäsenistölle vuoden 2007 alussa.

 

Uusia jaostoja synnytettiin

Vuoden 2000 alkupuolella toimintansa aloitti kaksi uutta jaostoa: Elintarvikeanalytiikan jaostoa (EAJ) lähtivät vetämään FT Susanna Eerola ja ETT Velimatti Ollilainen sekä Prosessiteknistä jaostoa (PTJ) MMM Mauri Yli-Kyyny yhdessä MMM Ina Tammersalo-Karstenin kanssa.

 

ETS:n alueellista vaikuttavuutta myös lisättiin. Vuonna 2005 käynnistettiin Itä- ja Pohjois-Suomen jaosto (IPSJ), jonka tavoitteena on seuran toiminnan tehostaminen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tämä jaosto on myös erikoistunut ravitsemuskysymyksiin. Jaostoa lähti vetämään FT Anja Lapveteläinen ja ensimmäiseksi sihteeriksi nimitettiin FM Jani Koponen. IPSJ on viritellyt yhteistyötä mm. seminaarien muodossa muiden ravitsemusvaikuttajien kanssa (SRY, RTY, Suomen Lihavuustutkijat).

 

Yhteistyö jaostojen välillä myös lisääntyi, mm. prosessitekninen jaosto ja elintarvikehygienian jaosto järjestivät yhteisiä seminaareja.

 

Aistinvaraisen arvioinnin jaoston tuella ilmestyi vuonna 2005 uusin aistinvaraisen arvioinnin oppikirja: Hely Tuorila ja Ulla Appelbye (toim.), Elintarvikkeiden aistinvaraiset tutkimusmenetelmät (Yliopistopaino Kustannus Helsinki University Press 2005).

 

Lehden tekeminen muuttuu ammattimaiseksi toiminnaksi

Syksyllä 1997 silloinen päätoimittaja MMM Päivikki Savola sai rinnalleen toimittaja Marianne Boström-Kourin työstämään seuran kustantamaa Kehittyvä Elintarvike -lehteä. Meni siis melkein kahdeksan vuotta ennen kuin toimitus kasvoi kaksihenkiseksi, tosin kumpikin henkilö edelleen osa-aikaisia, pienellä korvauksella, kuten lehden alusta asti oli ollut. Vuoden 1998 alusta lehti sai lisää laajuutta ja ilmestymiskertojen määrä nousi kuuteen vuodessa.

 

Vuosina 1998–1999 silloisessa hallituksessa käytiin monia keskusteluja ja oli suorastaan pientä kädenvääntöä lehden tulevaisuudesta. Kaikki hallituksen jäsenet eivät oikein jaksaneet uskoa lehden tarpeellisuuteen. Siksi olisi haluttu jatkaa osa-aikaisilla toimittajilla ja alamittaisella palkkauksella. Onneksi järki voitti ja ymmärrettiin, että toimituksen ammattitaitoon kannattaa panostaa, jolloin myös ilmoitusmyynti paranee. Tuli lopultakin usko siihen, että lehti voi olla alansa vaikuttaja. Tosin siihen asti lehti olikin tuottanut voittoa parina viime vuotena, jopa niin, että pohdittiin, mihin rahoja käytetään! Keskusteltiin mm. lomamajan ostosta Pohjois-Suomesta. Mitään ei ostettu, vaan rahat sijoitettiin rahastoihin. Rahat kotiutettiin vasta vuosina 2015 ja 2016.

 

Tämän keskustelun ansiosta vuosi 2000 toi monia uusia asioita. Vuoden 2000 maaliskuussa Mariannen Boström-Kourin tehtävä siirtyi toimittaja Pirjo Huhtakankaalle ja samalla tehtävästä tuli kokopäiväinen, suhteellisen kohtuullisella palkalla. Vuonna 2005 Huhtakankaan nimike muutettiin toimituspäälliköksi.

 

Vuonna 2000 lehti sai myös ensimmäistä kertaa historiansa aikana asianmukaiset toimistotilat, kun työtila vuokrattiin Elintarviketeollisuusliiton tiloista. Tila oli pääasiassa toimittajan käytössä. Päätoimittaja teki edelleen työnsä kotitoimistosta käsin. Sitä ennen lehteä oli tehty kunkin toimittajan kotona, mm. vaatehuoneessa.

 

Vuoden 2001 alussa osa-aikaisena päätoimittajana aloitti TkT Raija Ahvenainen (nyk. Ahvenainen-Rantala). Hänen työaikansa oli ensi alkuun vain muutama tunti viikossa, mutta vähitellen se kasvoi noin puolipäiväiseksi. Vuosituhannen taitteessa, kun lehti oli siirtynyt toiselle vuosikymmenelleen, lehden tekemisen luonne muuttuikin ammattimaiseksi toiminnaksi. Resurssien kasvun teki mahdolliseksi ammattitaitoinen ilmoitusmyynti, taittaja ja kirjapaino, niin kuin myös osaava neuvottelukunta, toimituskunnat, ETS:n hallitus ja jaostot sekä kirjoittajat ja erilaiset yhteistyötahot.

 

Niin lehden sisältöä kuin ulkoasuakin kehitettiin entistä modernimmaksi ja keskustelevammaksi lukijapalautteen myötä.

 

Lehti lisää yhteistyötä ja näkyvyyttä

Toimitusresurssien lisääminen poiki monenlaista yhteistyötä muiden alan vaikuttajien kanssa, mm. Suomen Messujen, Ruoka-Suomi -teemaryhmän ja Elintarvikealan Osaamiskeskus ELOn kanssa. Lehti osallistui useana vuotena alan messuille, Elintarvikepäivään, Valtakunnallisille Ravitsemuspäiville ja Eläinlääkäripäiville pitäen esillä koko seuraa.

 

Seitsemäs vuosikymmen:

TOIMINTA MONIPUOLISTUU JA JÄMÄKÖITYY

Vuosikymmen aloitettiin komeilla juhlilla Kalastajatorpalla lokakuussa 2007. Juhlassa julkistettiin myös viisi uutta kunniajäsentä: TkT Raija Ahvenainen-Rantala, MMM Seppo Heiskanen, ELT Hannu Korkeala, MML Jarmo Laaksonheimo ja ETT Hely Tuorila.

 

Useita hankkeita

Kuluneella vuosikymmenellä digitalisointi on ollut monilla tavoin ohjaamassa toimintaa ja talouden kehitystä. Sen takia varsinkin vuosikymmenen jälkipuoliskolla seurassa on toteutettu useita hankkeita seuran talouden ja riittävän jäsenmäärän turvaamiseksi.

 

Vuonna 2008 toteutettiin jäsenkysely. Sen tulosten perusteella lehteä kehitettiin entistä keskustelevammaksi ja helpommin luettavaksi. Myös useita uusia palstoja aloitettiin, muun muassa Ravitsemus & Terveys, Talous & Markkina, Uutuuskirjoja, Väitöksiä ja Alkupaloja.

 

Vuoden 2009 lopussa saatiin käyntiin lehden omat kotisivut, jossa on myös lehtiarkisto.

 

Vuonna 2009 lehden toimitus toteutti yhteistyössä Elintarviketeollisuusliiton kanssa elintarvikealaa ja koulutusta esittelevän Get a life Maistuva ammatti- julkaisun lähinnä yläasteiden ja lukioiden opinto-ohjaajille ja oppilaille.

 

Samana vuonna perustettiin Elintarvikealan talous- ja markkinajaosto, jonka puheenjohtajana on toiminut FT, ETL Jarmo Heinonen.

Seuran säännöt uudistettiin vuonna 2011 (työ tehtiin 2010−2011). Suurin muutos entiseen nähden oli se, että seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti hyväksytään edellisen vuoden syyskokouksessa.

 

Lehti järjesti 20-vuotisjuhlaseminaarin Elintarviketieteillä kilpailukykyä vuonna 2009. Seuran 65-vuotista taivalta juhlistettiin seminaarilla Elintarvikeyrittäjyyden menestyksen avaimia vuonna 2012. ETS:n jäsenille tehtiin kysely vuonna 2012. Seuran aineisto vuosilta 1947−2002 seulottiin ja vietiin Kansallisarkistoon vuosina 2012−2013.

 

Kehittyvä Elintarvike -lehden numerossa 5/2014 toteutettiin Elintarvikeketju esittäytyy -erikoissivut. Opiskelijoiden Tulevaisuustreenit järjestettiin vuonna 2015, Oikeaa tietoa kuluttajille -kampanja ml. Ruoka- ja terveyskysely vuonna 2015, Ruoka- ja terveyskyselyn jatko vuonna 2016 ja Opiskelijoiden mentorointitapahtuma Tutkinnosta kansainvälistyville markkinoille vuonna 2016.

 

Organisaatiojärjestelyjä

Seuran kunniapuheenjohtaja Fritz P. Niinivaara kuoli vuonna 2010. Uudeksi kunniapuheenjohtajaksi valittiin keväällä 2011 professori Kari Salminen. Hän menehtyi tapaturmaisesti heinäkuussa 2016. Hallitus kutsui kunniajäsen TkT Raija Ahvenainen-Rantalan kunniapuheenjohtajaksi lokakuussa 2016 kymmenen jäsenen esityksen pohjalta.

 

Vuonna 2008 sihteerin ja taloudenhoitajan luottamustehtävät yhdistettiin ja tehtävän hoitajasta tuli seuran osapäiväinen toimihenkilö, jotta toimeen oli helpompi saada osaava ja tehtävään sitoutunut henkilö. Yhdistettyä tehtävää hoiti ETM Irma Ryynänen vuodet 2008−2009 ja ETM Riikka Mononen 2009−2010. Vuonna 2010 nimike muutettiin viestintä- ja talousassistentiksi. Tätä tehtävää hoitaneet henkilöt ovat olleet Anna Kojo 2010−2014, ETM Terhi Virtanen 2014−2015, ETM Soili Vesanen 2015−2016 ja ETM Laura Hyvärinen syksy 2016.

 

Viime vuosina henkilöt ovat siis vaihtuneet varsin nopeasti johtuen työmarkkinatilanteista ja osittain myös alhaisesta palkkauksesta. Useat henkilömuutokset ovat aiheuttaneet lisätyötä lehden pitkäaikaisille toimihenkilöille.

 

Seuran kehittämiseksi kohtaamaan tulevaisuuden haasteet vuonna 2016 toteutettiin strategiatyö hallituksen puheenjohtajan ETM Erkki Vasaran ansiokkaalla johdolla. Vuoden 2017 alusta seura palkkasi historiansa ensimmäisen osapäiväisen toiminnanjohtajan ETM Laura Hyvärisen, joka hoitaa samoja tehtäviä kuin assistentit, mutta myös kehittää seuran toimintaa.

 

Seuran ja lehden mittavaa toimintaa pyöritetään siis noin kahdella henkilötyövuodella vuosittain. Tämä ei onnistuisi ilman hyvää verkostoa, aktiivisia vapaaehtoisia ja vastuullisia yhteistyökumppaneita.

 

Lehden pitkäaikainen päätoimittaja Raija Ahvenainen-Rantala jäi eläkkeelle toukokuussa 2017 yli 16 vuoden työrupeaman jälkeen. Osapäiväisenä päätoimittajana jatkaa ETT, DI Laila Seppä.

 

Seuralla ja lehdellä on ollut vuodesta 2013 lähtien omat työhuoneensa Pasilan Huolintatalossa. Päätoimittaja tekee työnsä pääosin kotitoimistosta käsin. Seuran viestintää kehitettiin erityisesti vuonna 2016 ottamalla käyttöön sähköinen uutiskirje ja menemällä Facebookiin, Linkediniin ja Twitteriin.

 

 

*****************

Lisätietoa seuran historiasta

  • Ahvenainen-Rantala, R. 2014. Kurkistus kulissien taakse. Pääkirjoitus. Kehittyvä Elintarvike 6/2014, 3.

  • Ahvenainen-Rantala, R. & Huhtakangas, P. (toim.) 2007. Elintarviketieteiden Seuran jäsenmatrikkeli 2007, Elintarviketieteiden Seura r.y., s.1−36.

  • Ahvenainen-Rantala, R. 2004. Lehden taival syntyhetkestä murrosikään. Kehittyvä Elintarvike 5/2004, s. 23.

  • Ryynänen, Suvi (toim.), 2001. Historiikki 1947–2000. Jäsenmatrikkeli 2001. Elintarviketieteiden Seura r.y., 114 s.

  • Savola Päivikki, 1997. Elintarviketieteiden Seuran viisi vuosikymmentä – onko vesi muuttunut viiniksi? Kehittyvä Elintarvike 4/1997, 53−59.

  • Vuoden 2007 Kehittyvä Elintarvike -lehdet, www.kehittyvaelintarvike.fi/Lehtiarkisto

  • www.ets.fi

  • www.kehittyvaelintarvike.fi

  • Kansallisarkisto, Elintarviketieteiden Seuran aineisto vuosilta 1947−2002